Tervehti minua siis noin 1,5 viikkoa sitten. Kuuleman mukaan varsin tavallinen tuttavuus Aasiassa aikaa viettavien lankkareiden keskuudessa. Balibelly. Toivottavasti ei jaa kamalan pitkaaikaiseksi kaveriksi..

Olen nyt kolmeen otteeseen eri nettipaikoissa yrittanyt saada blogiin kuvia, mutta erinaisista ongelmista johtuen en ole viela onnistunut. Ekalla kerralla kerkesin yrittaa n. 10 min ja Balibelly liittyi yllattaen seuraan -> lahdin kotiin (en ehtinyt edes ottaa selvaa onnistuuko kuvien lataaminen). Toisella kerralla ainut kone, jolla sai dvd:n auki, jumittui. Talla kertaa tassa koko puljussa ei ole sellaista konetta, joka osaisi lukea dvd:ta.. Mutta yritys ja aikomus on kova!

Viime kirjoittamisesta onkin jo tovi aikaa ja tuossa aiemmin yritinkin muistella, mita on tullut puuhailtua viime viikolla..

Koulua meilla oli ensimmaisella (toissa)viikolla ma-la, koska talla viikolla on jotain vapaita pyhapaivia. Ensimmaisen rankan kouluviikon paatteeksi muutamat luokkamme tyttoset jarjestivat poolpartyt villassaan, josta jatkoimme Kutan yoelamaan. Kavimme lapi muutaman eri paikan ja hauskaa oli! :D Kunnes alkoi tanssilattian tungos ahdistaa ja paatin napata Lenan mukaan ja suunnata kotiin nukkumaan.. Iltaelamaan liittyen sellainen huomautus etta ilojuoma on taalla huomattavan hintavaa. Paitsi jos tykkaa oluesta. Paikallinen Bintang on hyvin suosittu. Itse oluen epaystavana ostin kuitenkin pullon paikallista (halvinta) "viinia", joka koyhdytti minua n. 7e!! Ei hjuva..

Viime viikolla meilla oli koulua ma-to ja talla viikolla vasta ke, joten pidemman vapaan innoittamina otimme Lenan kanssa mopot alle ja suuntasimme pe-aamuna kohti pohjoista Balia. Ajoimme ensin Tabananiin, josta vuoristomaisemaan Jatiluwihiin katsomaan riisipeltomaisemaa, jolla on joku UNESCON juttu. Sielta takaisin alas Tabananiin ja taaaaas ylos Pupuanin kautta pohjoisrannikolle. Tabananista pohjoiseen vuoriston lapi ajaminen oli toisinaan hyvinkin henkea salpaavaa. Eika pelkastaan maisemien takia. Toisinaan koitti pienoinen epatoivon tunne kun tuntui, etta nouseminen pitkin mutkaisia teita ei lopu ikina! Lisaksi aivan matkan ylimmilla seuduilla oli niin pilvista, etta auringosta ei ollut tietoakaan. Ja vuoristossa on kylma. Pelottavaa. Onneksi kerkesimme ennen pimeaa pois. Olisi saattanut muuten Balibelly yllattaa kesken matkan.. :S

Oli tosiaan mahtava tunne kun naimme jalleen laskeutuvaa aurinkoa ja merta! Paatimme ottaa huoneen rantakylasta nimelta Lovina ja jatkaa matkaa seuraavana paivana. Lovina on pohjoisen Balin pieni turistikyla, jota markkinoidaan mm. delfiinein. Niin myos me markkinoinnin uhrit herasimme seuraavana aamuna ennen kuutta, jotta paasisimme nakemaan meren iloisia nisakkaita. Otimme kehoituksesta mukaan leipaa, jota valmistuimme antamaan delfiineille. Oli kylla hienoa lahtea rannasta pikku veneharpakkeella aamusta, kun ei ollut viela mitaan halinaa. Veneen kuski suuntasi ulapalle ja n. 10 min etenemisen jalkeen havaitsimme ensimmaiset delfiinit. Siita ei enaa kauaa, niin niita oli parvena ymparilla. Kysyttiin milloin voi antaa leipaa ja kuski vastasi, etta ei saa antaa. Olisihan se pitanyt itsekin tajuta, etta delfiinit syo kaloja eika vehnaleipaa, jota tietaakseni ei kasva meressa missaan muodossa.. Jonkin matkan paassa oli kymmenittain samanlaisia veneharpakkeita kuin meidankin ja arvasin etta ne ovat kalastajia. Vaarin meni. Samanlaisia turisteja kuin mekin. Siina sitten kaikki kymmenet eri paatit jahtasivat eestaas liikkuvia delfiiniparvia. Olo oli vahintaankin idioottimainen. Pyysimme kuskia kaantymaan takaisin hotellille. Syomatta jaaneet leipasiivut syotimme viereisen hokkelitalon kanoille ja naudoille. Mutta nahtiin delfiineja. Toivottavasti niiden joka aamuista ruokailua ei kamalasti haittaa kymmenet veneharpakkeet taynna turisteja..

Lovinasta jatkoimme taas vuoristoon. Gunung Baturille, jossa sijaitsee myos Balin suurin jarvi Danau Batur. Matka oli jalleen nousukas ja mutkainen. Mutta maisemat aivan mahtavat! Ja noilla vuorilla asuu ihmisia. Aika keskella ei-mitaan. Asumusmaisema on maalaismainen ja nakeman perusteella elanto tulee riisista, hedelmista yms. luonnon antimista.

Viimeinen pysahdyspaikka oli Padangbaissa itarannikolla. Jalleen pikkuinen turistikyla. Olisimme halunneet aamulla menna snorklailemaan, mutta saasta johtuen jouduimme pakkaamaan vahaiset tavaramme ja suunnata kotia pain. Matka olisi toki voinut jatkua, mutta koimme siina vaiheessa saaneemme tarpeaksi mopolla ajelua. Loppumatkan ajoimme sateessa. Sadeviitoista huolimatta, se ei ole kovin hauskaa. Oli kiva paasta kotiin :) Mopolla ajelussa on omat hyvat ja huonot puolensa. Huonoina pidan  polya ja roskaa seka mahdollista sadetta. Muutoin uskon etta ympariston kokeminen on huomattavsti todellisempaa ulkoilmassa. Kiva reissu vaikkakin rankka!

Saavuimme kotiin reissultamme eilen sen verran aikaseen, etta menimme Kutalle surffailemaan. Sain yhden aallon. Olen alkanut miettia jonkinlaisen ohjauksen ottamista.. Yhden aallon lisaksi sain myos pikku injuren kun oma lauta osui jossain aallon sisalla kylkeen. Lantioluun kohdalle tuli pieni haavakin ja paatin lopettaa. Ystavallinen japanilaisturisti halusi antaa laastarin :)

Tanaankin sataa vetta. Joku en-muista-kuka epailee, etta sade saattaa johtua maanjaristyksesta. Silloin aikaisemminkin maanjaristyksen jalkeen satoi. Joku taas sanoi, etta sadekausi alkoi tana vuonna aikaisemmin. Ma kannatan tota ekaa, kunhan ei liikaa ala jarisee!

Niin ja ai niin. Emme paasseet todistamaan jaristysta koska olimme luultavasti juuri silloin jossain vuoristossa..